Mitä nyt mieleen juolahtaa...

Uuden vuoden lupaus

Kun tässä taas vuosi taas vierähti niin kerron mitä mietteitä se minussa herätti.  Joskus nuorempana tuli tehtyä lupauksia jotka ei sitten pitäneetkään, joskus olen katsonut omaa tulevaa vuotta ja tavallaan asiat  ovat  toteutuneetkin, tänä vuonna en tuntenut tarvetta siihenkään.
 
Asiat menevät juuri niinkuin on tarkoitettu, luotan siihen eikä minun kaikkea tarvitse tietääkään. Keskityin saattamaan loppuun sitä mitä olen koko viime vuoden työstänyt, rajojen vetämistä, " EI:n "sanomista ja sitä että rajaan pois elämästäni pois sitä mikä ei enää anna iloa, koskeepa se ihmisiä, asioita tai omia asenteitani jotka vievät turhaan energiaani eivätkä enää anna iloa, kaikki sellainen on jo täyttänyt tehtävänsä elämässäni. Laitan me matkaan, toivotan kaikkea hyvää ja jatkan eteenpäin. 


Sillä kaikki sellainen jarruttaa minua, se mikä ei tuo iloa, vaan ennemmin ahdistusta joutaa pois. Ahdistus on voimakas sana, mutta käytän sitä, sillä jos ilon vastakohta on "suru", se sana ei oikein kuitenkaan sovi tähän enkä parempaa sanaa keksi. 

Jos joku ymmärtää asian väärin, niin korjaan, en elä jatkuvassa ahdistuksessa, elämäni on kunnossa, kaikki hyvin, haluan vaan irrottautua kaikesta mikä on aikansa palvellut sillä haluan mennä eteenpäin elämässäni enkä kantaa tarpeetonta reppuselässä, ihmistä tai asiaa, se hidastaa kasvua ja saa asiat junnaamaan paikoillaan, uuden tuleminen vaatii aina tilaa ja tyhjä tila täyttyy aina. 

Ihmisissä tarkoitan "energiasyöppöjä" ihmisiä. Jokainen vvarmaan tietää mitä tällä tarkoitan. Suhde on joskus voinut olla hyväkin, mutta tässä hetkessä se vie enemmän kuin antaa. Koetan aina miettiä ihmissuhteitani sitä kautta olenko minä itse energiasyöppö, tunnustan, olen varmaan joskus ollut, enkä ole ymmärtänyt päästää irti, nyt olen sen verran viisastunut ymmärrän antaa tilaa toiselle, en ripustaudu enkä vaivaa jos tuntuu että toinen haluaa päästää irti. 

Olen myös oppinut vaatimaan samaa toiselta. Jos suhde (enkä tässä puhu pelkästään rakkaussuhteista tms., ystävyys ja kaveruussuhteetkin voivat viedä turhaa energiaa) haluan päästää irti tuosta ihmisestä. (tai asiasta). Jätän taakse, sivuutan, jos ihmissuhteissa toinen ei ymmärrä, oikeastaan se ei ole minun ongelmani.

Voi kuulostaa tylyltä, mutta meille jokaiselle tuodaan kasvunpaikkoja. Nämä tilaisuuden ovat oiva paikka oppia irtipäästämistä siitä mikä ei enää palvele tarkoitustaan. Mistään, mikä tuo enemmän iloa kuin ahdistusta, ei ole tarkoitus eikä tarvitse päästää irti, vain siitä mikä ei enää tuota iloa. Tunteet ovat mittari, ne kertovat tulevaisuudesta. 

Jokainen osaisimme ennustaa hieman enemmän tulevaisuutta mikäli osaisimme tulkita ja kuunnella omia tunteitamme. Kun jokin asia ahdistaa, se on esimakua tulevaisuudesta. Irtipäästämisestä. 

Ajattele asteikkoa yhdestä kymmeneen. Mieti työtäsi, ihmissuhdettasi, jotain muuta sinulle tärkeää asiaa. tuottaako asia sinulle iloa, onko ilo asteikossa vaikka yhdeksän kohdalla? Ei huolta, asia tulee olemaan elämässäsi vielä tulevaisuudessa, tosin jos jossain vaiheessa huomaat että ilon osuus on vähentynyt vaikka alle puoliväliä, voi olla mahdollista että olet "irrottautumisprosessissa", sinua valmistellaan muutokseen.

Elämä on prosessi ja harvat asiat tapahtuvat yhtäkkiä. Meitä valmistellaan muutokseen sisäisen prosessin kautta ja kun osaamme kuunnella sieluamme, olemme vapaaehtoisesti valmiina kun muutos mahdollisen turhan luopumisen kautta tapahtuu. 

Puhun luopumista mutta yhtä hyvin voisin puhua uuden tulemisesta elämään. Suomi on kuitenkin kateellisten maa, joten en hehkuta sitä kaikkea mitä itse olen elämääni saanut turhasta luopumisen kautta. Mainitsen kuitenkin, luottamusta, varmuutta että asiat jotka on tarkoitettu tapahtuvan tapahtuvat juuri silloin kuin on tarkoitus. Minun ei tarvitse tavoitella mitään, se mikä minulle on tarkoitettu se tulee, juuri silloin kun on oikea aika. 

Jos tavoitelen jotain, mikä ei ole minulle siinä hetkessä tarkoitettu, tai ei ole tarkoitettu ollenkaan..."minä haluan"- periaatteella (koska en tiedä omaa parastani, luulen vain tietäväni) en saa asioita tapahtumaan vaikka kuinka yritän. Maailmankaikkeus sanoo: "Ei", asiat junnaavat eivätkä mene omalla painollaan eteenpäin, silloin minun haluni on ristiraadassa minun parhaani kanssa ja voin unohtaa asian. Antaa sen mennä omalla painollaan, luopua ja päästää irti ajatuksesta "minä haluan."

Olkoon tämä vastauksena sille asiakkaalle joka tänään soitti ja kysyi, alkavatko asiakkaat toteuttaa asioita mitä sanon. Verrannollinen tuohon "minä haluan"-asiaan. Voi yrittää toki, kukapa sen estää, mutta minä sanon ei onnistu, vaikka yrittäisikin jos aika ei ole oikea. Jos aika on oikea, se mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi, tapahtuisi joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin ihmisen siihen voimatta vaikuttaa.

Joskus, harvoin tuota irrottautumisprosessia ei ole. Asia tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja on pakko luopua vaikkapa hyvästä työpaikasta. Asiaan ei ole ennättänyt valmistautua mitenkään ja mieli kapinoi. Joskus meidät pakotetaan luopumaan uuden tulemisen tieltä. Maailmankaikkeus korvaa aina menetetyn kun päästämme irti. 

Mieti mitä olet menettänyt. Mieti miten se on sinulle korvattu. Ja jos et ole mielestäsi saanut korvausta, mieti oletko jäänyt jumiin menetettyyn. Harmitteletko, oletko katkera. Päästä irti, luovu! Silloin avaat väylän uuden tulemiselle.
Jotain samaa tulet saamaan, parempaakin. Jokin muistuttaa entisestä, olipa se vaikka iso koivupuu pihalla tai koti mistä näet kauaksi, se on maailman kaikkeuden tapa antaa hyvitystä menetetystä jotain samaa mutta parempaa ja sen "hyvyys" on suoraan verrannollinen siihen miten olet päästänyt irti menneestä, siitä turhasta mikä rasittaa enten juuri itseäsi. 

Tämä työ on opettanut minua. Olen oppinut päästämään irti vanhoista uskomuksistani ja ottanut ( tai saanut) uutta tilalle. Joihinkin asioihin mihin uskoin vielä vuosia sitten, on tullut muutosta. Ehkä olen mennyt eteenpäin, jättänyt taakse vanhaa ja ottanut uutta oppia tilalle. 

Ehkäpä tärkein asia on ollut huomata että itse luomme omaa elämäämme, olemme mahtavia luojia, emme vaan aina ymmärrä kulkea virran mukana vaan hangoittelemme vastaan. 

Kun päästämme irti menneisyydestä, emme käytä sitä tekosyynä estää meitä elämästä oman näköistä elämää, juuri sellaista kun itse haluamme, niin annamme maailmankaikkeudelle tilaisuuden toimia meidän parhaaksemme. Kun asiat menevät omalla painollaan, asiat tapahtuvat, elämme juuri tässä hetkessä, jätämme pois sen mikä tuo ahdistusta, kuuntelemme itseämme, silloin kuuntelemme maailmankaikkeutta.

Nuorena sen ehkä osaa, vanhempana nykyhetkessä vaikuttaa menneisyys ja pelot. Menneisyyteen vetoaminen on jarru ja tekosyy estää itseään menemästä eteenpäin. Irtipäästäminen negatiivisten asioiden retostelemista menneisyydessä on tekosyy olla ottamasta vastuuta tästä hetkestä. 

Aina on mahdollista päästää irti ja alkaa luoda omaa elämää. Minä olen luonut, sinä olet luonut oman elämäsi ja tulet luomaan jatkossakin. Omista valinnoistasi riippuu millaiseksi se muodostuu. Yksi asia on varma, uuden luominen sisältää luopumista siitä mikä ei enää palvele tarkoitustaan. 

Jokin aika sitten puuhastelin keittiössä, en oikeastaan miettinyt mitään, kun päähäni iskoistui voimalla ajatus; "Tässä iässä (lisään tähän jälkeenpäin, missään iässä) turha tuhlata aikaansa sellaiseen mikä ei mene itsestään eteenpäin. Se on ajanhaaskausta! "

Aivan totta! Itsestään selvä ajatus, jonka toki olen tiedostanutkin, mutta muistutus oli tarpeen. Olen koettanut saada ihmissuhteita ja asioita toimimaan, koska "olen halunnut", jälkeenpäin olen ymmärtänyt että että minähän ansaitsen parempaa kuin mistä olen väkisin koettanut pitää kiinni. Olen ymmärtänyt oman arvoni, minä ansaitsen parasta ja kun sen olen ymmärtänyt tiedän että sen tulen saamaan. Itselleni parhaan.

Pätee kaikkeen meihin. Jonkun on joskus kohteltava meitä huonosti, sitä kautta ymmärrämme oman arvomme emmekä enää tuhlaa aikaamme turhuuteen. Minä ja sinä ansaitsemme parasta, miksi tyytyä mihinkään puolittaiseen kun maailmankaikkeus haluaa antaa meille parasta kun vaan ensin ymmärrämme oman arvomme?

Vaikka sanoinkin tuossa alussa etten ole tehnyt uuden vuoden lupausta, teen sen kuitenkin tässä ja nyt ;
" Lupaan että kuuntelen itseäni, omia intuitioitani ja tunteitani tarkemmin. En tuhlaa aikaa turhuuteen, kuuntelen maailmankaikkeuden viestejä herkemmällä korvalla ja menen eteenpäin. En koeta saada asioita tapahtumaan oman mieleni mukaan vaan annan maailmankaikkeudelle vapaat kädet toimia parhaakseni. 

En jarruta itseäni toimimalla vasten itseäni, vaan kuuntelen itseäni ja tunteitani, koska tiedän että ansaitsen parasta, enkä enää tyydy toiseksi parhaaseen, missään asiassa. Ymmärrän oman arvoni ja sen että mikään eikä kukaan voi estää minua saamasta itselleni sitä parasta joka minulle on tarkoitettu. "

Tämä uuden vuoden lupaus on vapaasti käytettävissä sille joka siihen tarvetta tuntee🙂