Mitä nyt mieleen juolahtaa...

Valinnoista

Koko päivän on ollut tunne että jotain pitäisi kirjoittaa. Aihe on vielä hakusessa, pää on ihan tyhjä...otsikkoakaan en vielä voi laittaa kun en edes tiedä mistä aiheesta kirjoitan. Annan vaan ajatusten tulla ja katson mitä tästä tulee.

Minulle tulee sähköpostiini kävijäläskuri viikoittain. Tänä aamuinen ilmoitus sai minut iloiseksi, 1992 kävijää viikossa. Kävijämääränä tuo ilmoitetaan, en tosin tiedä onko kyse sivunselauksista vai mistä, mutta lisääntyneet kuitenkin huomattavasti. Kiitos paljon sinullekin joka tätä luet. 

Motiiveista, miksi joku käy sivuillani ,en tiedä, eikä sillä ole minulle merkitystäkään, mutta tuo nousu kävijämäärissä on vahvistusta minulle että ehkä joku tästä jotain saa itselleen. Ehkä en turhaan ajatuksiani blogiini laita. Joku lukee, se on pääasia. Kiitos siitä lukijoille ja kuten joskus sanotaan "enkeleitä."

Menneellä viikolla oli monta mielenkiintoista kanavointia. Aika paljon olen keskittynyt ihmissuhteisiin, tuntuu että oikein vedän puoleeni asiakkaita joille nämä asiat ovat ykkösasioita. 
Vuosia sitten, kun itse olin avioliitossa, elämässäni ei ihmissuhteita tarvinnut paljoa ajatella, silloin näitä asioita käsittelin vähemmän. Totuuden nimissä on sanottava että silloin joskus ajattelin kuinka paljon tärkeämpääkin elämässä olisi kuin miettiä ihmissuhteita, mutta nyt kun itse olen kokenut (ja opiskellut) ihmissuhteita omassakin elämässäni, niin koen itsekin saaneeni paljon apua ja oivalluksia  kanavointieni kautta ja myönnän että olin väärässä, ne ovat tärkeitä jossakin elämänvaiheessa. 

Kaikki istunnot eivät suinkaan käsittele ihmissuhteita tai selvänäköön liittyviä asioita. On paljon muutakin. Erään asiakkaan kanssa keskustelimme orbeista, valokuviin tulevista palloista. Joidenkin mielestä ne ovat pölyhiukkaisia tms. Voivat ollakin, en lähde kiistelemään, alkuperä voi olla ihan luonnollinen mutta itse uskon että orbi on orbi, vaikka voissa paistaisi. Itsekin on noita palleroita omiin kuviini tullut vuosia sitten, nyt ei enää niinkään mitä nyt joskus satunnaisesti. 

Toinen asiakas halusi tietää millaista on elämä kuoleman jälkeen. Se käsitys mikä minulla on muodostuu omista kanavoinneistani, en ole sitä mistään kirjoista opiskellut, niinkuin en muutakaan mihin itse  uskon. Oma elämäni on muokannut elämänkatsomustani, välillä jokin johon olen joskus uskonut, joutaa jo jättää taakse ja jotain uutta tulee tilalle. Oivallusten kautta uudistumista, näissäkään asioissa ei tarvitse jämähtää paikoilleen vaan uutta voi aina oppia, se juuri tekee tästä tiestä mielenkiintoisen. 

Elämä on täynnä valintoja. jokainen hetki on täynnä valintoja. Emme usein huomaa tätä, arjen pienet valinnat jäävät usein huomaamatta ja juuri ne viitoittavat tietämme.

Olen sitä mieltä että pienetkin valintamme ovat etukäteen tiedossa jossakin, emme ole niin vapaita valitsemaan kuin kuvittelemme ja kuitenkin, meilla on vapaus valita.
Jokainen ihminen ja tilanne joka päivän mittaan eteemme tuodaan, tuo eteemme valinnan. Kuinka suhtaudun, minkä valinnan teen juuri tuon ihmisen kohdalla. Kohtaanko hänet ystävyydellä, vai annanko oman kiukkuni jostakin purkautua...kohtelenko välinpitämättömästi ja aidosti läsnä olevana. Valinta on minun itseni. Valitsenko lähteä lenkille vai jäänkö kotiin, laitanko päälleni sinisen paidan vai mustan... Mieti päivääsi ja mitä valintoja se sinulle tuo, sitä kautta opit sen että ei ole väliä mitä tapahtuu vaan sillä on väliä miten siihen suhtaudut, suhtautuminen asioihin ja ihmisiin on myös valinnan tulosta. 

Voimme myös valita mitä ajattelemme, itsestä ja toisista.Silloin kun "varoituskellot" soivat päässä kun alat ajatella tai puhua negatiivisesti toisesta, olet jo pitkälle oppinut. Silloin voit vielä valita; jätänkö aiheen, onko tarpeellista jatkaa... 
Useinhan verhoamme pahan puhumisen hyvyyteen. Arvostelu, "oma asiansa, mutta...en millään pahalla, mutta..." Maailmankaikkeus ei valikoi, se ohjaa sanasi suoraan luoksesi. Toiselle ei voi pahaa sanoilla ja ajatuksillaan  tehdä, vain itselleen. Kaikki kolahtaa omaan nilkkaan. 

Tämän asian olen nähnyt konkreettisesti omassa elämässäni. Osaan jo kuunnella varoituskelloja. Karma toimii, hyvässä ja pahassa. Karma ei ole rangaistus, se opettaa ja se on hyvä asia. Aika nopeutuu, mitä enemmän opit, sitä nopeammin karma toimiin. 

Mistä sitten erottaa hyvän ja pahan ajatuksen tai sanan?  Toki meillä on oikeus mielipiteisiin, joskus voimme arvostella toisen valitnoja emmekä silti tarkoita sillä pahaa. Kyllä me itse tiedämme sen rajan, milloin tarkoituksemme on oikea ja hyvä .  "Varoituskellot" soivat jokaisen päässä, silloin kun on aihetta rajata sanomisiaan, toinen asia on kuuntelemmeko niitä.. ja vaikka emme kuuntele juuri sillä hetkellä, karma kyllä ohjaa kuuntelemaan. 

Karmahan on syyn ja seurauksen-laki. Se toimii, itse luomme omaa karmaamme, sitä ei voi toinen meille luoda eikä toinen voi puhdistaa tai ottaa pois meiltä. Onneksi näin on. Kun opimme huomaamaan valintojemme seuraukset, opimme luomaan omaa elämäämme. Olemme oman elämämme mahtavia luojia. Minä olen itse luonut oman elämäni omilla valinnoillani, sinä olet luonut ja luot edelleenkin omaa elämääsi omilla valinnoillasi. Onneksi elämä tarjoaa valintoja. Joskus vaikeitakin. Maailmankaikkeus  ei kysele miksi, se kysyy mitä aioit asialle tehdä?  

(Ottamani kuva yötaivaalta.)