Mitä nyt mieleen juolahtaa...

Ihmisenkelit

Lauantai-ilta ja istun yksin kotona. Ei tee mieli lähteä mihinkään, ei tee mieli tehdä mitään erityistä, kuuntelen itseäni ja haluan olla yksin. Koen että minulla on seuraa, vaikka yksin olenkin, en ole yksinäinen ja välillä oikein nautin että saan olla yksin. Seuranani ovat ne ihmiset jotka joskus tämän lukevat, tänään tai huomenna tai kuukauden päästä ja se seura riittää täksi illaksi. 

Istunnot puhelimessa kestävät 50 minuuttia. Se on lyhyt aika ja usein tuntuu, luulen että asiakkaistakin tuntuu samalta, että aika mennä hupsahtaa nopeasti. Silloin kun olemme korkealle virittäytyneitä, teemme jotain innostavaa, aika menee nopeasti. Kun taas olemme jostain syystä matalimmoissa energioissa, aika matelee. Tästä tiedät itse milloin olet virittäytynyt korkeimpiin energioihin. Koeta pysytellä niissä, tässäkin asiassa, sillä mitä tunnet, millaiseksi olosi tunnet, sillä on merkitystä. Asiat luistavat omalla painollaan kun olet "korkeimmissa energioissa", matala energiataso saa aikaa turhautumista, tuskastumista ja asioiden junnaamista paikoillaan. Tarkkaile tunteitasi ja tunne energiatasosi, näin luot omaa elämääsi ja huomaat pystyväsi vaikuttamaan  siihen miten asiat menevät eteepäin elämässäsi. Kun olet allapäin. turhautunut tai masentunut , et voi olla kovin korkealla energiatasolla. Silloin asiat junnaavat eivätkä mene eteenpäin, ratkaisua ei löydy. Heti kun hellität, teet sitä mikä sinulle tekee hyvää ja antaa hyvän mielen, ponkaiset korkeammalle energiatasolle, silloin asiat alkavat näyttää valoisamman puolensa. 

Tosi on ettei aina pysty pysyttelemään korkeimmissa "sfääreissä." Riittää kun tiedostaa tämän ja pyrkii pois matalista negatiivisistä energioista tietoisasti niin  asiat alkavat selvitä, tavalla tai toisella. Itsensä sääliminen, toisten tai olosuhteiden  syyttely tilanteesta ei auta, muistathan, tätä korostan yhtenään: Kaikki lähtee itsestä! Ei väliä mitä on tapahtunut, sillä on väliä miten siihen suhtaudut 

Ajattelen usein  istunnon loputtua asiakkaasta; "olipa siinä ihana ihminen!" Ajattelen että jos tuntisin hänet "oikeassa elämässä" meistä varmaan tulisi ystävät. Kuitenkaan, kaikkien kanssa minun ei tarvitsekaan ystävystyä  kuin sen pienen hetken ajan, tuo lyhyt hetki riittää silloin kun sielunyhteys on saavutettu.
Se  lämmin hetki kun saan kunnian jakaa asiakkaan elämän pienen hetken ajan, lämmittää mieltä.  Asiakkaat antavat voimaa ja energiaa, vahvistavat minua; he ovat elämäni enkeleitä, toivottavasti pystyn tuomaan saman tunteen heille. Kanavointi on vuorovaikutusta, energian siirtoa eikä siihen tarvita asiakkaan puolelta sanoja, tunnen energiat ja useimmiten  ne ovat lämpimiä ja vastaanottavaisia, heille kiitos siitä että saan tehdä tätä ihanaa työtä. 

Ihan konkreettisestikin olen tavannut enkeleitä, ihmisenkeleitä. He ovat niitä jotka auttavat, opastavat ja opettavat ja heihin saattaa törmätä ihan tavallisessa arjessakin, heidät pitää vaan huomata. 

Tästä tapahtumasta on jo aikaa kymmenisen vuotta, tuoreimpiakin esimerkkejaä olisi, mutta tämä jäi elvästi mieleeni. Olin silloin itse innostunut enkeliasioista, olin tuttavani  luona Tukholmassa ja saatoimme, tai minä puhuin hänelle enkeleitä, sattuneesta syystä johtuen. Syy tosin ei ole tässä oleellinen. 
Olimme kaupungilla kun vastaan tuli hieman laitapuolen kulkijan oloinen mies. Hän kysyi jotain, mutta tuttavani  vain pyyhälsi hänen ohitseen. Minä pysäytin sisareni ja sanoin että kuuntele mitä tuo mies puhuu, hänellä on asiaa...Kellon aikaa tuo mies vain kysyi, mutta muistan hänen silmänsä, niin sinisiä silmiä en ollut eläissäni nähnyt. Sanotaan että enkeleillä on siniset silmät.... 

Toinen tapahtuma samalta päivältä, olimme sairaalassa katsomassa tuttuamme. kävelimme käytävällä kun taas tuli nuorehko, epäsiistin oloinen muorimies vastaan. Hän pysähtyi kohdallamme ja kysyi jotain ja taas tuttavani kiireesti koetti ohittaa tuon pojan ja hänen kysymyksensä. En itse saanut selvää mitä hän halusi ja kutsuin tuttavani takaisin. Poika kysyi jonkin  osaston sijaintia, tiedämmekö miten sinne mennään... ei sen vaarallisempaa. Jutun idea oli se että koetin aikaisemmin selittää tuttavalleni että kun ihmiset tarvitsevat apua, meidän on autettava , tässä tuotiin mahdollisuus harjoitella ihan konkreettisesti.  Ei tuossa suurta vaadittu, hetken pysähtymien kiireen keskellä on iso apu toiselle. 

Olin kerran Kuopiossa rautatieasemalla menossa junaan. Asemalaiturille mennessä on portaat ja portaiden alapäässä seisoi nainen suurten matkalaukkujen kanssa. Ihmiset menivät hänen ohitseen, kukaan ei pysyhtynyt auttamaan. Kysyin häneltä voinko auttaa laukkujen kantamisessa, hetkessä saimme laukut ylös. Taas pieni hetki joka ei paljon minulta vaatinut, mutta toi itselleni ja varmaan tuolle naisellekin iloa, sain olla hetken enkelinä hänelle. 

Toinen tapantuma Kuopiosta. Olin lähdössä Iisalmeen junalla, päivä oli mennyt istunnoissa, minulla oli iso kasa taulunpohjia kantamuksena ja olin väsynyt. Juna oli jo raiteilla odottamassa ja hyppäsin siihen. Melkein tyhjä vaunu, vain muutama matkustaja kun taakseni istui nuori tyttö joka puhui puhelimeen. Kieltämättä ärsytti, ajattelin että tyhjiä paikkoja olisi kauempanakin, tuotako minun on kuunneltava matkan ajan?  Ärsytys kasvoi, mietin jo vaihdanko paikkaa, kun kuulin hänen sanovan puhelimeen:" Nähdään sitten Pasilassa!" Siis mitä? Eihän tämä Helsinkiin mene vaan pohjoiseen....Kysyin tytöltä onko hän nyt varmasti oikeassa junassa...hän oli mutta minä en, juna pohjoiseen lähtee vastakkaiselta raiteelta.
Tämä enkeli, vaikkakin ärsyttävä sellainen, pelasti iltani. Ilman tuota puhelua olisin joutunut menemään Suonenjoelle, se oli seuraava pysäkki, odottelemaan siellä muutaman tunnin  pohjoiseen menevää junaa pienellä asemalla jonka odotushuonekin olisi jo ollut kiinni. Enkeli tavallaan tämäkin tyttö. 

Enkeleiden tarkoitus on opettaa. Myös haastavat ja vaikeat ihmiset elämässämme voivat olla enkeleitä vaikka emme heitä aina sellaisiksi miellä. He tuovat meille oppiläksyjä joiden tarkoitus on auttaa meitä elämässämme päästämään irti jostakin meitä rasittavasta. Jostakin joka estää meitä menemästä eteenpäin. Tarkoitus on kokea, oppia, oivaltaa jotain, mahdollisesti jättää taakse ja jatkaa matkaa. Se aiha vaatisi syvällisempää pohdintaa joten sen jätän johonkin muuhun kertaan. 

Toinen lukunsa on nämä Taivaalliset enkelit. Heitäkin on ja uskon heihinkin, mutta sekin on oma lukunsa. Monet ovat nähneet ja enenkaikkea kokeneet enkeleiden johdatuksen, siitä ehkä joskus toiste. 

Kuten Jope Ruonansuu laulaa;" Ollaanko enkeleitä toisillemme", vastaus on ; "ollaan vaan, eikä se paljon meiltä vaadi. "