Joskus kun aamulla herään, oloni on ihmeen onnellinen..ei aina, harvoin, mutta tämä aamu oli juuri sellainen aamu. Ei ollut edes varsinaista syytä mistä onnellisuus johtui, se tunne vaan oli
herätessäni päällimmäinen tunne.
Lenkkeily on jäänyt minimiin kesän lämpimien säiden takia, aamulla ei ole ennättänyt, päivällä ei
voi kun on liian lämmintä. illalla ei jaksa. Tekosyitä laiskuudelle ehkä...
Tuossa onnellisuuden puuskassa ajattelin että nyt on aika alkaa taas huolehtimaan kunnosta ja lähdinkin reilun tunnin lenkille. Kävellessäni
metsäpolkuja mietin niitä näitä, ajatukset on vaikea pitää koossa metsässä ja luonnossa, mikä sinänsä on ihan hyvä asia, ajatusten voi antaa tulla ja mennä, niihin kuitenkaan sen kummemmin keskittymättä,
luonto hoitaa ja tyhjentää päätä turhasta. Koen luonnossa liikkumisen virkistävänä juuri siksi että siellä ei voi keskittyä vatvomaan vaan yhtä asiaa. Joskus lenkkeilyn jälkeen olen ajatellut
etten edes muista mitä olen miettinyt liikkuessani vai mietinkö yhtään mitään....pää tyhjenee turhasta painolastista.
Tänä aamuna jokin häiritsevä ajatus jostakin tuli mieleeni. Ajatus
jostain ihmisestä tai asiasta, en aihetta enää edes muista, mutta kyseessä oli negatiivinen ajatus. Sysäsin sen syrjään. Tänään en vaivaa päätäni turhalla. Negatiivisuus vie virettä
heti alaspäin ja onnellisuus on poissa. Miten vaikea on joskus pysytellä tuossa onnellisuuden olotilassa.
mutta tarkkailemalla ja tiedostamalla omia ajatuksiaan se onnistuu.
Myös turha asioiden suunnittele häiritsee
tuota onnellisuuden olotilaa. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, tekemättömät työt rasittavat. "Pitäisi" sana on huomioitava, ajattelen että meitä ei koskaan käsketä "ylhäältä" tekemään
asioita, ennemmin meitä ohjataan ;"sinun pitäisi", se muodostuu aivoissamme joskus painostavaksikin asiaksi, "minun pitäisi" tehdä sitä ja tätä, mutta kun en saa aikaiseksi juuri nyt.
Itse huomioin kyllä "pitäisi"-
ajatukset, mutta olen nykyään vitkuttelija; teen asian vasta kun siitä on tullut "minun pitää"-ajatus . Se saa minut lukemaan vesimittarin juuri sinä viimeisenä päivänä kuin lukema on viimeistään
ilmoitettava, vaikka olisin sen voinut tehdä aikaisemminkin, tämä vaan esimerkkinä.
En enää hötkyile, annan asioiden mennä viime tippaan, en patista enkä rasita itseäni tekemättömillä
töillä, tiedän että kaikki tulee tehtyä, vaikka siinä viimeisessä kuuluisassa tipassa. Tämä on minulle uutta, olen muuttanut asennettanani tekemättömiin töihin ja huomaan että kiire on vähentynyt.
Kiire on itse luomamme illuusio, pään sisällä oleva tunne ja oma asenne kiireeseen ratkaiseen. Antaako tunteen vaikuttaa vai ei. Oma asenne on tärkein. Ei väliä mitä tapahtuu, vaan se miten siihen suhtautuu, se määrittää
kiireenkin.
Palatakseni tuohon "onnellisuuspäivään." Tänään olen siis ollut onnellinen. Pitäisikö tässä vaiheessa päivää jo lieventää "suht onnellinen" .. Pikku harmitukset
vähensivät onnellisuuttani, huomasin että nuorin kissani,( minulla on 2 kissaa), oli pitänyt saunaa vessanaan joitakin kertoja. Luulin että pikku- ketale (kaikessa rakkaudessa) oli jo aivan sisäsiisti. Ei auta kuin
pestä saunan lattia, ja estää kissan pääsy sinne. Hiekkalaatikon siivoamine useammin, vaikka päivittäin sen jo nytkin putsaan. Kuten todettu, ei väliä mitä tapahtuu, tärkeitä miten siihen suhtautuu,
en syytä kissaa. Joitakin kielteisiä ajatuksia mies-ketaleistakin ( tuokin sanottu kaikessa rakkaudessa ) kävi mielessä, mutta niihinkään en sen syvemmin keskittynyt. Toisaalta, vastikään tapaamani mies-tapaus
lievensi tätä ajatusta, on niitä toisen huomioonittavia ja huolehtiviakin miehiä, minä vaan en ollut valmis ihan niin nopeaan toimintaan, haluan vielä nauttia sinkkuelämästäni. No, tästä sitten lisää
kun ihmissuhteista puhun.
Varmaan monet jotka ovat minulta kanavoinnin ottaneet, ovat huomanneet että juttu rönsyää. Minun on vaikea keskittyä vain yhteen aiheeseen, välillä menemme aasinsiltaa toiseen aiheeseen,
palaamme entiseen ja jatkamme kolmannesta. Se on ominaista minulle, huomaan että vaikka koetan tässäkin blogissani pysytellä otsikon puitteissa, se ei onnistu.
Mutta väliäkö sillä, onnellisuuspäivän idea
on keskittyä siihen hyvään mitä elämässä on ja jättää se mikä rasittaa pois mielestä, vaikka edes yhdeksi päiväksi. Aina kun negatiivinen ajatus, (ja niitä meillä kyllä riittää)
tulee mieleen, se vaan on häädettävä pois. Olipa se huoli jostakin, negatiivinen ajatus asiasta tai jostain ihmisestä, ihan mikä tahansa, mikä vie onnellista olotilaa alemmaksi, siihen ei pidä keskittyä. Ajatuksiaan
voi tarkkailla, niillä on merkitystä.
Tunteilla ja se mitä tunnemme. niillä on merkitystä meille itsellemme. Luomme elämäämme niiden kautta. Sitä saa mitä tilaa, sitä niittää mitä
kylvää jne. Nuo sanonnat liittyvät myös ajatuksiimme. Luomme itse omaa elämäämme. Emme aina ymmärrä miten mahtavia luojia olemme. Joku, jossakin pitää kirjaa elämästämme, siinä on ne
plussat ja miinukset jotka olemme elämän varrella itse itsellemme keränneet, omilla ajatuksillamme ja teoillamme . Kun olemme plussan puolella, elämä väistämättä tuo hyvää; vetovoiman laki toimii.
Sillä kaikki lähtee itsestä....
Jokainen päivä voisi olla onnellisuuspäivä. Se lähtee jokaisen omista ajatuksista. Siitä millaisia ajatuksia ajattelee, mitä puhuu toisista ja itsestään.
Se hyödyttää meitä itseämme kaikkein eniten ja sitä kautta ihmisiä joiden kanssa olemme tekemisissä. Kun nyt luet tätä, niin mieti voisitko sinä itse pitää itsellesi onnellisuuspäivän?
Se ei vaadi paljon, se ei vie aikaa, se vaatii vaan että tarkkailet ajatuksiasi ja puheitasi yhden päivän ajan.
Viikko olisi jo hieno saavutus mutta yksikin päivä riittää
huomaamaan miten helposti negatiiviset ajatukset tipahtelevat mieleen ja ne vaikuttavat tunnetilaamme. Tunteet ovat mittari, se miltä meistä tuntuu, kun tuntuu hyvältä ja seesteiseltä, luomme itsellemme hyvää, kun olemme
negatiivisuuden vallassa, emme voi hyvin, silloin miinuksia tupsahtelee tilillemme. Riittää kun oivaltaa idean, siinä on hyvä alku alkaa muokata omaa elämäänsä.
Jostain syystä minun on tämä
kirjoitettava, ei välttämättä liity edes teemaan, mutta katsoin jokin aika sitten dokumenttia miehestä joka oli menettänyt molemmat jalkansa onnettomuudessa. Yksi lause jäi mieleeni, en tarkkaan sananmuotoa muista mutta jotenkin
näin sen meni tuon miehen sanomana:
" Jumala ei tunne sääliä, onnettomuudenkin hetkellä hän ohjaa säälimättä eteenpäin ja kysyy mitä aioit nyt elämälläsi tehdä."
Hän
oli kääntänyt onnettomuuden voitokseen, teki asioita mitä ei moni "jalallinenkaan" tekisi, harrasti monia asioita ja kävi puhumassa nuorille ja lapsille. Sisukas mies jota Jumala ei säälinyt.
(Kuvassa Aapo
ja Nipsu-kissani. )