Mitä nyt mieleen juolahtaa...

"Ihmissuhde-kurssista"

Viimeisen puoli vuotta olen opiskellut. Nimittäin ihmissuhteita. Tälle kurssillehan ei tarvitse hakea, siihen vain valikoituu jostain kumman syystä. Joskun se vaan tulla tupsahtaa eteen odottamatta, joskus sitä joutuu odottelemaan, mutta suurin osa ihmisistä sen joutuu läpi käymään, jotkut useampiakin kertoja. 
Se kestää, osallistujista riippuen, päivästä vuosikymmeniin, minun edellinen kurssini kesti yli kaksikymmentä vuotta. Alkoikin olla jo pienoista kurssiväsymystä joten nyt voin jo todeta, onneksi se loppui vuosi sitten. Hieman siitä ennätin huilata, sitten taas tuli kutsu uudelle kurssille. 

Tietenkään se ei ollut pakollinen, luulen kyllä että minua koetettiin jostain taholta kieltääkin osallistumasta, mutta, itsepäinen kun olen, änkesin väkisin mukaan vaikka jo heti kurssin alkupäivinä tuntui että koko maailmankaikkeus on osallistumistani vastaan. No, minullahan on vapaus valita, käytin tuota valinnanvapautta ja päätin osallistua kun ei tässä nyt muutakaan tärkeää tekemistä ollut. Vaikka olisi ollut.  

Ei tälle kurssille kuitenkaan mennä kuin soitellen sotaan. On tiettyjä vaatimuksia: Osallistujia on vain kaksi, jos on useampia, he ovat sivuhenkilöitä, mutta häiritsevät kuitenkin opiskelua, joten mielellään, vain kaksi osallistujaa.
Kurssilla ei ole erillistä opettajaa, on vain kaksi oppilasta. Tosin he samalla ovat myös opettajia. Heidän tarkoitus on oppia ja samalla opettaa toista. Tämäkin onnistuu parhaiten jos molemmat ovat tästä yksituumaisia ja halukkaita ymmärtämään kurssin syvemmän tarkoituksen. Yleensä näin ei ole. 

Onneksi kurssi sentään on ilmainen, kaikesta kun nykyään saa maksaa. Jos ei kurssista mahdollisesti aiheutuvia  sydänsuruja lasketa, viehän nekin energiaa jonka voisi käyttää vaikkapa rahan ansaitsemiseen, siinä mielessä kurssista voi tulla kustannuksia. Tosin siinä tapauksessa, mikäli nyt on sydänsuruja ilmennyt, uusi kurssi auttaa, siinä olisi kuitenkin hyvä jo vaihtaa opiskelukumppania. Sekin vähän riippuu siitä ovatko molemmat opiskelijat oppineet ja halukkaita oppimaan lisää vai onko mittä tullut täyteen opiskelusta. Yleensä on. mutta jos ei ole, ei riitä että vain toinen haluaa jatkaa. päätöksen jatkosta on oltava yksituumainen. Silloin on jo sovittava selkeämmät säännöt jatkokurssille. 

 

Vaikka en ehkä kurssiltani parhaita arvosanoja saanutkaan, en silti koe reputtaneeni. Toisen osallistujan arvosanoja en tiedä ja kun olen maailman huonoin arvailemaan ja arvostelemaan toisen suoritusta, en lähde edes arvailemaan. Enkä tiedä onko toinen osallistuja mitään oppinut, sitäkään ei arvostelulautakunta minulle kerro. Siitä viis, oma oppi tärkeintä ja jotain opin. Minun kohdaltani kurssi päättyi enkä ihan heti haluaisi jatkokurssille, tai mistä sen tietää, mikäli toinen osallistuja olisi sopiva kurssikaveriksi. En oikein usko että saman kanssa kurssia jatkaisin, emme kuitenkaan onnistuisi edelleenkään  saapumaan samaan aikaa kurssipaikalle ja opiskelu vaatii että paikalla on oltava kun tunnit alkavat. 


Kurssin pituudet vaihtelevat. Pitkät voivat alkaa tuntua yksitoikkoisilta ja voi olla että jossain vaiheessa tekee mieli jo keskeyttää, toisaalta ne voivat kestää eliniänkin.  lyhyellä kurssilla voi jäädä tunne että jotain jäi kesken...  ei hätää siinä tapauksessa, se mikä on jäänyt kesken, aina siihen annetaan jatkomahdollisuus, tosin voi olla että toinen oppilas vaihtuukin. Ei ole epäonnistuneita töitä, on vaan keskeneräisiä, kuten taulujen tekeminen on minulla opettanut.   Tällä kurssilla ei voi epäonnistua, voi vain oppia. Jos siis haluaa, voi myös kieltäytyä oppimasta, mutta ei se maata kaada, aina annetaan uusi tilaisuus opiskeluun.  

Toki on ihmisiä jotka eivät opi, ei sitten millään, vaikka heille lyhytkursseja tuodaan jatkuvalla syötöllä. He käyvät kurssilla päivän-pari, "ei kiinnosta", aloittavat heti seuraavalla ja kun ei sekään miellytä tarpeeksi, aloittavat taas uuden. Tarjonta on loputon, mutta kaikella on rajansa. Ei hekään mille tahansa lyhytkurssille pääse, vaan on tyydyttävä siihen mitä sillä hetkellä on tarjolla eikä se välttämättä ole parasta mahdollista osallistujille itselleen. Olenkin ajaltellut että näillä jatkuvasti lyhytkurssien kävijöillä on syynsä jotka ovat:

A. Ego vaatii jatkuvasti ravintoa. Jos kursseja ei ole jatkuvasti tarjolla (  eikä valitettavasti olekaan. eihän kukaan jatka ainaista kurssien vaihtamista vaan välillä on oltava myös lepovaihe) niin mielen valtaa epätoivo, "en kelpaa" -ajatus valtaa mielen. Egoa on ruokittava ja huomiota on haettava, silloin voi epätoivoissaan valita itse kehittelemänsä kurssin jolle toiselle osapuolelle ei ole mitään pääsyvaatimusta. Näitä kursseja en suosittele, niihin voi jäädä koukkuun eikä niillä ole koulutuslautakunnan suositusta. Ne tuovat helpotusta hetkeen, mutta eivät juurikaan opeta mitään. Itse mielelläni  suosin pidempia koulutuksia. 

B. "Minähän en anna akkojen/ukkojen pompotella itseäni"-ajatus. Menneisyyden kokemukset, jotka vieläkin seuraavat taakkana perässä ja estävät osallistumisen pidemmille ihmissuhdekurssille. Kun kerran on joku minua huonosti kohdellut/pettänyt , enpä anna enää tilaisuutta itselleni pettyä- ajattelu. Hui hai, mitä siitä mitä menneisyydessä on tapahtunut, aina on annettava tilaisuus, ennekaikkea itselleen, löytää pidemmän kurssin kautta uutta. Joskus A ja B vaihtoehdot esiintyvät yhdessä, silloin en kyllä suosittele kurssia tälläisen osallistujan kanssa, ainakaan ensimmäiseksi kurssiksi. Mutta jos haastetta haluaa kurssille, niin tästä yhdistelmästä sitä kyllä saa, tosin tämä kurssi vaatii välillä kunnon lomia, tätä ei pysty yhtäjaksoisesti suorittamaan. 

C. Jokin minulle täysin tuntematon syy. En minäkään kaikkea tiedä!

Kurssin päätyttyä olisi hyvä pitää jonkinlainen valmistujaistilaisuus jossa kurssilaiset voisivat yhdessä käydä läpi kokemuksiaan ja oppimaansa. Harvoin tämä käytännössä toteutuu, siinä vaiheessa yleensä ollaan jo siinä pisteessä että ei siedetä toista enää silmissä/ toinen ei siedä vaikka toinen sietäisi/ välit ovat niin tulehtuneet että tilaisuudesta ei vaan tule mitään/ ei ole puhuttavaa keskenään tai jos olisi niin paljon mutta se puhe ei olisi painokelpoista/ jommallakummalla olisi halu jatkaa kurssia, toisella taas ei ja ihan turhan inkuttamiseksi se silloin menisikin joten päätöstilaisuus jää usein pitämättä. Se voi jäädä kalvamaan, siinä tapauksessa voi vaikka kirjoittaa kurssista blogiinsa. Jos ei muuta keksi. Ja tietenkin  jatkaa elämäänsä. 

 

Oman kurssini  jälkeen alan palailla maanpinnalle, huomenna vien taulujani näytille Iisalmen Osuuspankin ikkunaan, ovat siinä kesän ajan, Luohenkadun puolella. Käykäähän  katsomassa jos Iisalmessa liikutte. Otan myös asiakkaita vastaan Iisalmessa, joten jos aikaa jää käynnillänne, olette tervetulleita. Huomaan että kotisivullani on viikottaisen kävijälaskurin mukaan noin 500 käyntiä per viikko.  Kiitos siitä, joku näitä joskus lukee. Laittaisin mielelläni kommenttikentänkin sivulleni, mutta valitettavasti se näyttää tulevan joka sivulle, ei vain blogiin, joten se toisi aika sekalaisen vaikutelman. Siksi tätä blogia ei voi kommentoida. 
Ihanaa kesää teille kaikille jotka luitte ja ne jotka tälläkin hetkellä ponnistelevat vaikealla ihmissuhde-kurssille, tsemppiä, kurssilla on tarkoitus vaikka se ei aina siltä tunnukaan. Iloa opiskeluun toivotan.  (Kuva omasta taulustani)