Muutama viikko sitten keskustelin "syvällisiä" erään tuttavani kanssa. Hän kysyi minulta uskonko että se mikä on määrätty kohtaloksemme, se tapahtuu. Toteutuuko kohtalo aina vai voimmeko muuttaa
sitä ? Minun piti miettiä kysymystä hieman, sitä mitä tuo kysymys pitää sisällään, koin että tuohon on vaikea vastata suoralta kädeltä, taisin kuitenkin vastata myöntävästi,
luulen että se mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi, se tapahtuu, teimmepä asian eteen jotain tai emme.
Tämä asia jäi kuitenkin mieleeni. Seuraavien viikkojen aikoina sitä jouduin pohdiskelemaan useimmissa yhteyksissä,
ehkä jonkinlainen vastaus on nyt mielessäni koska tätä kirjoitan. Vastaus on kyllä, mutta mitä tuo "kyllä-vastaus" pitää sisällään, se on jo laajempi juttu ja vaatii tarkempaa pohdiskelua.
Vaikka emme uskoisikaan kohtaloon, käytämme silloin tällöin puheessa sanontoja, "jos niin on tarkoitettu, se tapahtuu", "niin vain ei ollut tarkoitettu", "kohtalo puuttui peliin", joskus jonkun kohtalo voi olla mielestämme
aivan hirveä, joku voi sanoa masentuneena että "tämä on minun kohtaloni" ja alistua kohtaloonsa, joskus kohtalo voi saattaa ihmisiä yhteen, joskus erottaakin jne. Kohtalo-sanaa käytetään usein monessa merkityksessä
sitä sen kummemmin miettimättä, ehkä siihen sen kummemmin uskomattakin.
Uskon kohtaloon. Uskon että asiat ovat ennalta määrättyjä. Se mitä tulemme kokemaan, mitä teemme, millaisia ihmissuhteita
koemme, mitä saavutamme tässä elämässä, on kaikki tiedossa. Tiemme on valittu, mutta se miten tuota kuljemme, siinä meillä on vapaus valita oma tiemme. Päämäärä on selvillä ja sen saavutamme,
teimmepä asian eteen jotain tai emme. Vähemmälläkin ponnistelulla pääsemme perille, sinne jonne meidän pitikin mennä, olemme aina elämän lopulla juuri siellä missä meidän pitääkin olla,
olemme tavanneen juuri ne ihmiset joita meidän pitikin tavata, solmineet juuri ne ihmissuhteet jotka meidän pitikin solmia, kohtalo on aina toteutunut ja aina toteutamme kohtalomme.
Vaikka kuinka ponnistelisimme ja pinnistelisimme
saavuttaaksemme jotain joka ei ole meille tarkoitettu, sitä emme saa. Se mikä on tarkoitettu tulevaksi, se tapahtuu, ilman että sen eteen edes tarvitsee ponnistella ja uhrata aikaa ja vaivaa, vähemmälläkin vaivalla se olisi
tullut elämäämme.
Olen kuullut sanottavan että päästäkseen eteenpäin työssään on tehtävä työtä 24/7. Mistä tuon sanoja tietää vaikka olisi päässyt päämääräänsä
vähemmälläkin ponnistelulla, onnistuminen oli hänen kohtalonsa. Hän vain valitsi tuon tien. Joku voi kokea elämässään "onnenpotkuja" , saada haluamansa vähälläkin vaivalla, silloin kohtalo hieman
puuttuu peliin, ehkä hän ei muuten olisi jaksanut/viitsinyt toteuttaa kohtaloaan. Joku taas voi ponnistella, uhrata kaiken saavuttaakseen jotain, eikä hän onnistu, silloin onnistuminen ei ollut hänen kohtalonsa...
Ihmissuhteet
ovat meille asia jotka jossaikin elämän vaiheessa nousevat pinnalle. Silloin kun elää hyvässä suhteessa, ne eivät välttämättä ole ajankohtaisia, mutta väitän että jokainen ihminen
kokee elämässään ajanjakson jolloin ihmisuhteet joko kuormittavat, vaivaavat tai ahdistavat. Vaikka järki sanoisi yhtä, tunteilleen ei voi mitään ja tuo tilanne voi tuoda ahdistusta.
Ihmissuhteita ei voi
vähätellä, silloin kun itse elin parisuhteessa, en aina ymmärtänyt "järjen tasolla" ihmissuhteiden merkitystä asiakkailleni. Ajattelin joskus että maailmassa on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin
miettiä ja vatvoa ihmissuhteita, päästää vain irti ja jatkaa elämää, niin yksinkertaista se on, mikseivät ihmiset sitä ymmärrä, näin taisin joskus miettiä.
Nykyään
olen kyllä huomannut ettei se ihan noin menekään.Kaikki on suhteeellista ja joskus ihmissuhteisiin ja niiden miettimiseen voi mennä paljonkin energiaa ja ne voivat aiheuttaa paljon ahdistusta, nyt ehkä ymmärrän paremmin
niiden tärkeyden.
Tämän lauseen olen ottanut "sydänmagneetti-kirjasta:" Yhdestä asiasta voit olla varma, jos on tarkoitettu että sinä ja tapaamasi ihminen sitoudutte toisiinne, näin tapahtuu" itsestään"
ja jos näin ei käy, voit olla varma etteivät painostusyrityksesikään olisi auttaneet asiaa. "
Sopii myös muihin elämän osa-alueisiin kuin pelkästään ihmissuhteisiin.
Se mikä
meille on tarkoitettu, sen me saamme/koemme. Se mikä ei ole tarkoitettu, sitä emme saa vaikka kuinka ponnistelisimme. Joten miksi siis nähdä vaivaa, asiat menevät omalla painollaan kun niiden antaa mennä, koen että tämä
on yksi vaikeimpia läksyjä oppia varsinkin ihmissuhteista puhuttaessa.
Hätäilemme, kiirehdimme, koetamme saada asiat menemään juuri niin kuin itse haluamme, eikä se aina tuota tulosta. Kun yksi tapa toimia ei tuo tulosta,
sama luovuttaa, jättää asia kohtalon käsiin. Luopuminen on vaikeaa mutta jos siihen ei tunne olevansa valmis, ei tarvitsekaan luopua mistään, asianhan voi vaikka jättää lepäämään hetkeksi, kohtalo
toteutuu vaikka asian jättää käsistään ja mielestään hetkeksi?
Muttamutta...mistä sen tietää mikä meille on tarkoitettu? Olisihan se mukavaa tietää, silloin emme tuhlaisi aikaa
turhuuteen, emme ponnistelisi turhaan saavuttaaksemme sitä mikä ei olekaan meille tarkoitettu vaan voisimme keskittyä oleelliseen, eli toteuttamaan kohtaloamme...
Ei meidän sitä tarvitse tietääkään, emme
kuitenkaan osaisi kulkea suorinta tietä kohti kohtaloamme. Jos tietäisimme kohtalomme, se ei aina meitä miellyttäisi tässä hetkessä. Haluaisimme muuta ja sitä muuta ryhtyisimme tavoittelemaan koska emme osaisi luottaa
kohtaloomme. Uhmaisimme kohtaloamme ja olisimme aivan samassa tilanteessa kuin jos emme olsi kohtalostamme tietoisia. Ihmisluonto vain on sellainen.
Muutama päivä sitten keskustelin asiakkaani kanssa. Hän kertoi että ensi
kertaa nähdessään erään miehen hän sanoi ystävälleen "tuossa on tuleva mieheni". Näin kävi, he ovat nyt menossa naimisiin. Pakko sanoa että pieni kateuden häivä
käväisi mielessäni. En häntä kadehtinut, hän ansaitsee onnensa, kadehdin ehkä sitä että itse en koskaan ole kokenut mitään vastaavaa ihmissuhteiden kohdalla. No, ehkä joku päivä, toivomuksillahan
on taipumus toteutua.
Samainen asiakas kysyi minulta kuinka hän itse voisi kehittää selvänäköisyyttä ...en muista mitä vastasin, mutta onnittelen häntä näin jälkikäteen
jos hän sattuisi tämän näkemään. Olet oikealla tiellä, tuo mitä koit, on selvätietoisuutta, yksi osa-alue selvänäköisyydessä, onnea siis tulevan näkijän tielläsi, ei sinun
tarvitse tehdä asian eteen mitään, elä elämääsi ja opi elämästä, se tapahtuu jos näin on tarkoitettu :) Sitä on kohtalo.
-