Mitä nyt mieleen juolahtaa...

Unista

Heräsin tänä aamuna jo kolmelta. Eilen illalla olin niin väsynyt että menin nukkumaan jo yhdeksältä, ajattelin ensin herätessäni että koetan vielä nukkua, mutta kun ei nukuttanut enää, nousin ylös ja keittelin kahvit. Lämmin päivä tiedossa ja kunhan saan tämän kirjoitettua ennätän vielä käydä lenkillä ennen töiden alkamista. Aikainen aamu on hyvä käydä lenkillä, ei ole vielä liian kuuma.

Koetan kuunnella kehoani nukkumisen suhteen; kun väsyttää, menen nukkumaan, joskus jo kahdeksalta illa, kun herään ja tunnen itseni pirteäksi, nousen ylös, vaikka kolmelta yöllä. En katso illalla telkkaria, (viimeisen vuoden aikana voi laskea yhden käden sormin tunnit jolloin olen tekkaria katsonut), en selaile älypuhelinta (yksinkertaisesti syystä ettei minulla sellaista ole) enkä käy tietokoneella , mitä nyt joskus sähköpostin katsomassa. Näin pää tyhjenee kaikesta "turhasta" yötä vasten. 

Tulee mieleen uni jolla on ollut iso merkitys elämässäni, näin ainakin koen. Ei itseni näkemä, vaan minulle ventovieraan ehkä kuusi-seitsemän vuotta sitten.
Tämä tapahtui joulun alla, olin edellisenä keväänä aloittanut tähdä näitä hommia työkseni monen vuoden "harjoittelun" jälkeen. Halusin olla varma että osasin homman ja minulla ailkoi käydä ihmisiä, tein myös FB:n kautta harjoituksia minulle tuntemattomille ihmisille. Jostain noita ihmisiä vain tuotiin, en edes muista mistä he tulivat, sana ehkä kulki eikä minun tarvinnut mainostaa. Toisaalta ajattelen, että kun ilmaiseksi saa, vapaaehtoisia ilmaantuu, mutta sehän ei ole heidän vikansa, totean vaan...

Mutta asiaan, tyttäreni olin lähdössä lomamatkalle Egyptiin silloin pari vuotiaan tyttärensä, muutaman ystävättärensä ja yhden ystävättären tyttären kanssa. Tuo pieni oli muutaman vuoden minun lapsenlastani vanhempi. 
Reissu siis varattu, maksettu ja lähtöä odottelivat innolla. Pari viikkoa ennen matkan alkamista, näki erään lähtijän äiti unen. En tuntenut tätä äitiä eikä hän ollut "näihin asioihin" perehtynyt. Tytär kertoi että tämä äiti oli kertonut omalla tyttärelleen nähneensä unen jossa taivaalla leijui kaksi mustaa lasten mekkoa. Oli vielä sanonut että olkaahan varovaisia siellä matkalla....
Minun tyttäreni taas tuli kysymään minulta mitä tuo uni tarkoittaa. Hän itse ei liikaa usko, sanon taas "näihin asioihin", tai ehkä uskoo, omalla tavallaan, eikä kaikkien uskon tarvitsekaan olla samanlaista. Selkeä varoitushan  tuo uni oli, se on varmaan jokaisesta selvää. mutta mistä se varoittaa, riittääkö  varovaisuusvai pitäisikö matka perua, sitä hän mietti.  Se tuotiin toisen ihmisen kautta, jos minä olisin sen nähnyt, en usko että matkalaiset olisivat minua uskoneet. 

Kehotin häntä perumaan matkan. Uni ei tiedä hyvää, se oli selvää. Hän oli vielä käynyt kysymässä asiaa silloiselta mieheltäni, mitä mieltä hän asiasta oli. Ja ihme ja kumma, mies oli kehottanut kuuntelemaan minua ja tekemään kuten sanoin. Ilme ja kumma siinä mielessä, että mieskään ei ollut kiinnostunut "näistä asioista" mutta tuossa hän tuki minua kuitenkin.
Se ainut kerta kun hän minulta joitan kysyi jotain , oli kun koiramme karkasi metsässä talvella eikä koirasta näkynyt jälkeäkään. Silloin hän kysyi mistä koiraa pitäisi etsiä, sanoin että on punaisessa talossa, mutta paikkaa en osaa sanoa. Sieltä, punaisesta talosta, koira löytyi muutaman päivän kuluttua. Laitoimme alueelle postilaatikoihin ilmoituksia ja sieltä saimme soiton että koira oli mennyt raapimaan talon ovea myöhään illalla....

Matkalle lähtijät alkoivat sitten etsiä uutta kohdetta ja aluksi näytti siltä ettei matkaan noin pikaisella aikataululla enää löytyisi. Enää viikko matkaan ja he eivät saisi rahojaan takaisin mikäli peruisivat koko matkan. Kunnes löytyi matka Teneriffalle, ainoa ongelma että he joutuisivat pulittamaan matkasta vielä lisää yhteensä noin 800 euroa ja heillä ei ollut ylimääräistä enää. Nuoret ihmiset, ymmärrän sen. Minä tarjoudun maksamaan erotuksen kaikkein puolesta eikä sitä tarvitse maksaa minulla takaisin. He pääsivät matkaan ja kaikki olivat nauttineet matkasta täysin rinnoin. 

Seuraavalla viikolla sainkin veronpalautukset, 800 euroa. Sillä matka oli kuitattu. 

Olisiko lapsille sitten tapahtunut  jotain pahaa jos he olisivat lähteneet Egyptiin? En usko, heitä kyllä olisi suojeltu, mutta siitä olen varma että minä en enää tekisi tätä työtä. Tuo uni sisälsi kysymyksen; "Luotatko viesteihin, luotatko niin paljon että olet valmis panemaan rahasi likoon tuon viestin takia?"
Minä luotin ja luotan edelleen. Uni sisälsi tuon viestin minulle, muille sen ottivat varoituksena. Rahanmeno ei harmittanut, annettiinhan tuo raha minulle, raha  oli tarkoitettu juuri tuota tarkoitusta varten. Pääasia että saivat viettää lomansa huoletta.

Sisareni näki aikoinaan unen, kaksikin kertaa saman unen, jossa ovikello soi ja poliisi seisoo oven takana ja sanoo että hänen poikansa on kuollut. Kolmas kerta olikin todellinen tilanne. Samoin kaksi kertaa hän näki unen jossa hänen kerrottiin sairastuneen rintasyöpään, kolmas kerta oli todellinen. Selviytyi kyllä, kaikki kyvin nyt. Unet, enneunet, ovat usein symbolisia joita tulkita vasta jälkeenpäin, "sitä se uni tarkoitti", mutta hänelle ne ovat selviä, vailla symboleja. 
Nuo unet kertovat että kaikki on ennalta määrätty. Jossain on tieto elämästämme ja sen tapahtumista, jostakin se tieto tulee. Enneunien tarkoitus on vahvistaa meitä, kaikki ei ole käsissämme, kaikkea ohjaa suurempi voima. Se tieto on sielussamme ja sielumme sitein olemme yhteydessä kaikken korkeimpaan, olemme osa, tärkeä osa sitä, kutsuttiinpa sitä Jumalaksi, maailmankaikkeudeksi, ydinminäksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 

Sanotaan että meillä on vapaus valita, mutta uskon että se miten me valitsemme, sekin on tiedossa. Valintamme eivät ehkä ole niinkään vapaita, joku ohjaa ja joku tietää kaiken. Ei meidän itse tarvitse kaikkea tietääkään, mutta jotain unetkin tietävät. 

On myös unia joissa näemme edesmenneitä. Ovatko ne vain unia vai todellisia kohtaamisia astraalitasalla, olen sitä mieltä että useat ovat jälkimmäisiä. Isäni kuoleman jälkeen, noin 10 vuotta sitten, ihmettelin kerran  tuttavalleni etten ole nähnyt isästäni unta, hän kun kertoi useinkin näkevänsä edesmenneet vanhempansa unen aikana. 
Meni muutama viikko, sitten tuli "uni". Olin siinä siivoamassa keittiössä, kun ovi kävi ja isäni tuli sisään hyvin  vauhdikkaasti. Vihreät vaatteet, hyväkuntoinen, nuori, hoikka mies, hyvin iloinen ilme kasvoillaan. Nuorempi versio isästäni, lähtiessään hän oli jo yli 70 vuotta. 
Hämmästyi hänen ilmestymistään,  ja ihmetyksen vallassa kysyin "missä sinä olet ollut??"", hän vaan katseli ympärilleen, en tiedä miksi hän availi kaapinovia, mitä hän sieltä etsi...
Hän  kääntyi minuun päin ja sanoi " Minulla on kaikki hyvin, minä olen iloinen ja onnellinen". Se ilo mikä hänestä välittyi ja näkyi, sen hän oli ansainnut, se ilo häneltä ehkä puuttui elämästään, nyt hän eli ilossa onnellisena, sen hän tuli kertomaan. 

Paljon näitä uniin liittyviä asioita olisi, paljon kerrottavaa, mutta ehkä jatkan joskus. Nyt on aika vielä yhdet kahvit siemaista, sitten aamulenkki ja töihin. Kiitollisuutta päivään, tänään koetan muistaa kiitollisuuden. Kun tuntee kiitollisuutta, se tuo lisää kiitollisuuden aiheita elämään. Kun kiittää, se tuo lisää kiitettävää. Ei väliä, mitä elämästä puuttuu, siihen ei pidä keskittyä, kiitollisuus tuo puuttuvan omalla painollaan eteemme. Kiitos kuin luit juttuni, siunausta ja johdatusta  Sinulle päivääsi ja iltaasi. Halaus minulta.