Mitä nyt mieleen juolahtaa...

Luopumisesta

Käväsin tänään Halpa-Hallissa ja katselin siellä kirjallisuutta. Tuo kauppahan myy lähinnä kristillistä/osin henkistä kirjallisuutta. Joskus olen jonkun kirjan sieltä ostanutkin. Raja kristillisyyden/henkisyyden välillä ei ole niin suuri kuin joskus ymmärretään, samoista asioista puhutaan joskin jotain eroa on. Siitä huolimatta, sen mikä ei tunnu omalta, sen voi suodattaa, ja se minkä omakseen kokee, se on tarkoitettu itselle. Näin kaikessa, laajemminkin ajateltunakin.

Kirja johon kiinnitin huomioita, oli nimeltään, jos nyt ihan oikein muistan,"älä koskaan luovuta."
En tosin sitä ostanut, tuntuu että tällä hetkellä kirjat eivät puhuttele, eivät ole puhutelleet moneen kuukauteen. Välillä luen, paljonkin, sitten taas tulee paussi, ehkäpä täytyy välillä sulatella lukemaansa....

Tuo kirja pisti miettimään luopumista/luovuttamista. Eivät ole täysin synonyymeja keskenään, tiedän sen,  mutta toisaalta hieman samoista asioista kertovat. Mistä kirja loppujen lopuksi kertoi, en tiedä tarkalleen, mutta siitä huolimatta jäin  miettimään tuota luovuttamista/luopumista.
Taulujen tekeminen on opettanut minulle pitkäjänteisyyttä, sitä että ei saa luovuttaa. Ei ole epäonnistuneita töitä, on vaan keskeneräisiä töitä...joku päivä sillekin taulunpohjalle joka nyt näyttää epämääräiseltä sotkulta, syntyy jotain tarkoituksenmukaista, piti vaan luoda pohja "jollekin".
Intuitiiviset tauluthan rakentuvat joskus useista maalikerroksista, jokaisella kerroksella on tarkoitus eikä ensimmäiset kerrokset näytä taululta ollenkaan, kunnes tulee oivallus ja taulu valmistuu. Silloin ymmärtää miksi alun turhauttavakin vaihe "ei tästä tule mitään, en minä osaa" piti käydä läpi. 

Näin kai elämässäkin. Sanoisin kuitenkin että joskus on luovutettava, annettava olla, jos asia ei etene, silloin se on jätettävä lepäämään. Asia ei etene vaikka sitä kuinka puntaroimme, silloin on parasta luovuttaa. Kaikki pohjustaa jotain, ei ole turhaa kokemusta. Aina tarttuu jotain "hihansuuhun", siitäkin minkä olemme turhautuneena jättäneet taakse. Sille on käyttöä tulevaisuudessa, se joko opettaa jotain tai sille on vielä käyttöä myöhemmin, työ jatkuu, turhautumisen hetkellä emme sitä vaan vielä ymmärrä. Oikeastaan emme tee mitään turhaan, emme koe mitään turhaan, kaikessa on tarkoitus, pitää vaan välillä luovuttaa, silloin annamme maalimankaikkeudelle mahdollisuuden saattaa asia päätökseen  meille itsellemme parhaalla mahdollisella tavalla. Kun omat ponnistulut eivät tuota tulosta, silloin on luovutettava. 

Voimme aina valita. Joko soudamme vastavirtaan elämävirrassa tai annamme virran viedä. Oman elämän hallinta vaatii joskus luopumista/luovuttamista. Eikös sanota että saat sen mistä luovut. Asioidan/ihmissuhteiden taakse jättäminen on luopumista. Monille niin kovin vaikeaa. Jos näkisimme tulevaisuuteen, luulen että moni ilolla luopuisi itselleen ahdistavasta asiasta/ihmissuhteesta, ainakin se tekisi luopumisen helpommaksi. Pelko siitä että tyhjä tila ei täyty, on turha. Se täyttyy aina, kun vaan antaa itselleen luvan päästää irti. Luopuminen ei ole luovuttamista eikä luovuttaminen ole luopumista vaan tilaisuuden antamista itselle ja maailmankaikkeudelle toimia itsemme parhaaksi.

Kuva oppilastyö intuitiivisen taiteen kurssiltani.