Mitä nyt mieleen juolahtaa...

Ne rajat....

Toimimme kaikki henkisten lakien alaisuudessa, tiesimmepä tai tiedostimmepa sitä tai emme. On olemassa erottelykyvyn laki. Se mikä ei tee meille hyvää, se tulisi jättää taakse.
Näin teemme usein luonnostamme, jos emme nauti tietynlaisen musiikin kuuntelemisesta, emme sitä kuuntele. Emme harrasta asioita jotka eivät meitä kiinnosta, emme lue kirjoja jotka eivät meitä puhuttele, lista on loputon. 

Näissä asioissa toteutamme sen kummemmin asiaa  miettimättä erottelukyvyn henkistä lakia. Toisin on usein ihmissuhteissa. Siinä erottelukyvyn henkisen lain toteuttaminen on vaikeampaa. Usein vetoamme vastuuseen ja siihen ettemme halua loukata toista. Vastuu toisesta tuo myös omat haasteensa, kaikkea ei voi jättää taakse eikä asiat aina ole mustavalkeita. Se miltä itsestä tuntuu on mittari. Omat tunteet ja tuntemukset, niitä pitäisi kuunnella. Käsi sydämelle, kuinka monella on tälläkin hetkellä lähipiirissä ihminen joka vie energiaa eikä tämä ihminen vastaavasti luovuta saamaansa energiaa takaisin? 

Syntyy energiavaje, suhde aiheuttaa ahdistusta, eikä tee hyvää itselle.
Rajojen asettaminen toiselle, kuinka toinen ihminen voi minua  kohdella, se liittyy myös erottelukykyyn. Se mikä ei tee minulle hyvää vaan, se on tarkoitettu taakse jätettäväksi.
Minulla on oikeus asettaa rajat, sanoa "ei" jos tunnen että toinen ihminen tai asia alkaa rasittaa kohtuuttomasti. koska minä olen se kaikkein tärkein ja minun hyvinvointini on minulle ykkösasia. 

Kun minä voin hyvin, se myös heijastuu läheisiini. Se ei ole itsekkyyttä vaan se on itsensä arvostamista, ja minä ansaitsen kaikkein parasta. Koska kaikki lähtee itsestä.

Kuva oppilastyö Intuitiivisen maalauksen kurssiltani.